Esittelyssä hallitusjäsen Jani Riipi

Jani Riipi on pitkän linjan salibandyihminen, joka on tehnyt paljon työtä seuran ja keravalaisen salibandyn eteen. Tällä hetkellä “Kivari” istuu seuran hallituksessa sekä valmentaa seuran -09-poikia. 

Jani Riipi on 47-vuotias kolmen lapsen isä, joka on tallustellut Keravan katuja miltei 40 vuotta elämästään. Tällä hetkellä Riipi pitää majaansa Keravan ulkopuolella.

– Muutin vuoden ikäisenä Keravalle, jossa tuli vietettyä lähes 40 vuotta. Viimeiset vuodet olen asustellut Tuusulan Mattilassa, eli kovin kauas en ole Keravalta päässyt, Riipi aloittaa.

Mieheltä löytyy urheilutaustaa monestakin lajista, mutta salibandyn ohella koripallo nousi suosikkilajien joukkoon. Riipi on kolunnut salibandyn aladivareita lähes 30 vuotta. Jos pitäisi määritellä sana “divarijyrä”, olisi Riipi hyvin lähellä tätä kuvausta.

– Olen pelaillut harrastemielessä 2-6 divareissa jostain 90-luvun puolesta välistä saakka, viekkaasta pelisilmästään tunnettu mies kertoo.

Riipi on ollut mukana koko Blackbirdsin historian ajan

Riipillä on ollut iso rooli Blackbirdsin historiassa sekä sitä edeltäneen SC Kaneetin toiminnassa.

– Olen ollut mukana lähes koko seuran historian ajan. Alkuun toimin yhtenä SC Kaneetin neuvottelijoista, eli olin perustamassa seuraa. Tuohon neuvotteludelegaatioon kuului muuten myös nykyinen seuran puheenjohtaja Mikko Kivi, Riipi muistelee.

Riipi on ehtinyt olla hallitus- ja valmennustyön lisäksi myös Blackbirdsin palkkalistoilla yhden kauden ajan. 

– Liityin seuran hallitukseen muistaakseni 2013 ja olin seuran toiminnanjohtajana kauden 2014-15 aikana. Palasin hallitukseen toissa kaudella, hän sanoo.

Riipi valmensi aikoinaan seuran lahjakasta -01-syntyneiden poikien edustusjoukkuetta. Välillä taukoa valmennustyöstä pitänyt Riipi on tällä hetkellä seuran -09-poikien joukkueen valmennuksessa.

– Valmentajana olen toiminut kahdessa ikäluokassa, nyt -09 poikien ikäluokassa ja pari kautta sitten vedimme seuran Akatemiavalmennusta yhdessä Syrjälän Petrin ja Palviaisen Miikan kanssa, hän kertoo.

Mieheltä löytyykin valmennuspuolelta eräs muisto, joka on painunut syvälle muistiin.

– Valmentajana on jäänyt mieleen, kun pidin aikanaan vetoklinikkaa. Yhdellä pojalla ei meinannut laukaus onnistua millään ja huomasin pojan tuskan. Otin pojan sivuun ja käytiin tekniikkaa läpi. Kun vedot alkoi treenaamisen jälkeen vihdoin lähteä, niin pojalla kostui silmät onnesta. Silloin meni kyllä valmentajallakin roska silmään, Riipi muistelee.

Riipi haluaa pitää seuran hyvällä tiellä

Riipi on nähnyt hyvinkin läheltä seuran vaikeammat vuodet. Kurkelan hallin toiminnan päättyminen iski seuraan aikoinaan lujaa. Tuosta ajasta seuran toiminta on kehittynyt hitain, mutta varmoin askelin eteenpäin. Tällä hetkellä Riipi näkee toiminnassa paljon hyvää.

– Kurkelan hallin menettämisen ja siitä johtuneen olosuhteiden heikkenemisen ja jäsenkadon jälkeen seuraan ilolla tämän hetken kehitystä. Moni pelaaja, joka lähti naapuriseuroihin hallin mentyä alta, on palannut kotiin, Riipi sanelee.

– Seura kasvaa koko ajan ja toiminnassa on tietynlaista määrätietoisuutta. Olemme myös onnistuneet saamaan toimistolle hyviä työntekijöitä, jotka tekevät monipuolisesti hommia, eli tällä hetkellä vaikuttaa monilta osin hyvältä, hän jatkaa.

Kokeneena juniorivalmentajana Riipi kokee valmennustyön kehittämisen tärkeäksi. Valmennustyö vaatii tänä päivänä jatkuvasti monipuolisempaa osaamista kentällä tapahtuvan valmennuksen lisäksi myös muilla osa-alueilla.

– Seurassa on paljon hyviä valmentajia, mutta edelleen haluaisin lisätä valmentajien koulutusta. En tarkoita pelkästään liiton koulutuksia, vaan myös liittyen ravintoon, lepoon, mieleen sekä myös valmentajien palautteenantotaitoon, jotta pelaajat saisivat parasta mahdollista kokonaisvaltaista valmennusta, Riipi kertoo.

Yksi seuran tärkeimpiä tehtäviä on tarjota kaikkia pelaajia palveleva pelaajapolku. Pelaajapolku ei tarkoita ainoastaan kilpailullisen poikapelaajan polkua kerhosta miesten edustusjoukkueeseen. Yhtä tärkeää on tarjota vastaava polku tytöille sekä harrastusmahdollisuus niille, jotka eivät halua pelata salibandya kilpailumielessä.

– Seuran puolelta myös selkeä pelaajapolku pitää saada kuntoon, eikä pelkästään kilpapuolelle, vaan myös harrasteryhmille. Kaikki eivät halua harrastaa ”tosissaan”. Osalle riittää kun on vaan joku harrastus ja näkee kavereita. Kaikki pitää huomioida, Riipi painottaa.

Paras salibandymuisto ei ehkä ole niin ruusuinen

Salibandy ja urheilu ylipäätään tarjoaa ilon ja surun hetkiä. Sitä voidaan pitää lajin suolana. Riipillä muistuukin tarina mieleen SC Kaneetin viimeiseltä kaudelta, kun Kaneetin ll-joukkue taisteli viimeisessä pelissä sarjapaikastaan. Tasapeli olisi riittänyt varmistamaan joukkueen paikan 2. divisioonassa.

– Itse pelistä en muista mitään muuta kuin sen, että se meni jatkoajalle ja peliaikaa oli kellossa jäljellä alle minuutti, kun vastustaja vaan suuppasi pallon jostain puolen kentän takaa kohti meidän maalia. Mv oli maskin takana, eikä nähnyt mitään ja semmoinen nätti putoava lehti suoraan verkkoon. Sillä maalilla tiputtiin sitten takaisin kolmoseen, Riipi selostaa tapahtumia.

– Monia voittopelejäkään en muista, mutta tämä on jäänyt kyllä mieleen… Onko se sitten paras muisto, ainakin yksi mieleenpainuvimmista, hän jatkaa.

Haastattelun lopuksi hän välittää vielä terveiset seuran jäsenille.

– Nähdään halleilla!